Tämä on malliteksti
Kun Suomi keskiajan mittaan vähitellen kristillistyi, omaksui se samalla myös katolisen kirkon tavat ja käytännöt osaksi uskon harjoittamista. Kirkkoon liittyi olennaisena osana kirkkotaide, joka katolisessa kirkossa oli näyttävää, runsasta ja ennen kaikkea keskeistä uskon toteuttamisen kannalta. Keskiajalta Suomessa on säilynyt lukuisia pyhimysveistoksia, jotka kotikirkoissaan näyttelivät monenlaisia rooleja. Pyhimysveistos oli yhtäältä väline, jonka avulla ihminen harjoitti uskoaan, mutta myös näkyvä ja voimakas toimija, joka määritti kristillisyyden kokemuksellisuutta seurakuntayhteisössä.
Veistosten aiheet vaihtelivat, ja ne saattoivat esittää niin raamatullisia kuin Raamatun ulkopuolisiakin henkilöitä. Etenkin Raamatun ulkopuolelta omaksutut pyhimykset vaihtelivat alueittain, ja esimerkiksi etelä-ranskalaisessa pikkukaupungissa huomiota saivat monet sellaiset pyhimykset, joita Suomen alueella ei juuri muistettu. Pohjolassa keskeinen pyhimys oli Pyhä Birgitta, josta tehtyjä veistoksia on säilynyt myös Suomessa.
Universaalistikin yleisiä aiheita oli paljon, kuten arkkienkeli Mikaelin kaltaiset raamatulliset hahmot. Tällaisista hahmoista keskeiseksi esimerkiksi on syytä nostaa Madonna-veistokset, joissa Neitsyt Maria pitelee sylissään Jeesus-lasta. Suomen vanhin pyhimysveistos on juuri tällainen Madonna-teos, joka nykyään kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin. Kyseessä on Korppoon Madonna, 1200-luvulla valmistettu 68 senttimetriä korkea puuveistos. Madonnan polku Korppoon keskiaikaisesta kivikirkosta tähän päivään on ollut pitkä, ja vuosisatojen saatossa Madonna on tehnyt polveilevan matkan katolisten perinteiden parista reformaation jälkeiseen uudistusmielisyyteen ja lopulta historioitsijan tarkkaavaisen katseen alle.
Saima Herrala 2024
